Kirkkaita loppukauden kaloja...

Kauden viimeinen viikko on takana. Lohikautta on jäljellä enää tämä ilta ja kolme päivää torstai-iltaan saakka. Veden korko on lähtenyt jälleen nousuun ja lämpötila on hieman alle 12 astetta. Lopullinen lohimäärä Kattilakosken laskurin ohitse näyttäisi olevan reilut 41 000 lohta. Se jää kauaksi viime kesän hurmoksesta ja jonkin verran myös kesistä 2012, 2013 ja 2015. Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään surkea lohikausi, kuten jotkut ehtivät jo kesäkuussa ja muutenkin kauden mittaan maalailla. Tottakai jokainen Väylällä lohestava toivoo kaudelle 2018 suurta lohimäärää, mielellään lähemmäs 100 000 kuin 50 000 lohta jokeen. Avainasemassa onkin riittävä valvonta merellä ja uuden lohiasetuksen kriittinen tarkastelu. Tuskin oli aivan pelkkää sattumaa, että kalamäärä putosi heti, kun ammattikalastuksen ajoitusta aikaistettiin. Toki lohimääriin ja nousuun vaikuttivat varmasti myös kylmä ja myöhäinen kevät sekä luonnollinen vaihtelu lohien ikäryhmissä. Loppukauden hyvä kossinousu pelasti myös elokuun kalastusta erittäin plajon ja viimeisillä kahdella viikolla liikkeellä on ollut myös isompaa kirkasta kalaa ilahduttamassa lohenpyytäjiä. Suurten kalojen osuus kauden kaloissa on silti ollut silminnähden edellisiä kausia vähäisempi. Nyt elää pelko, että merikalastus kohdistuu jatkossa entistä voimakkaammin suuriin emokaloihin eli kolmen merivuoden ja sitä suurempiin kaloihin. Nuo kalat ovat lohen kutukannalle erityisen arvokkaita ja myös geneettisesti suuret emokalat tuottavat enemmän suuriksi kasvavia jälkeläisiä, kuin pienemmät lajitoverinsa. Tämän vuoksi poliittinen päätöksenteko Itämeren lohen kaupallisen kalastuksen suhteen sekä valvonnan tehokkuus merellä ovat erittäin tärkeässä asemassa lohen tulevaisuuden turvaamiseksi.

Kauden kalastus oli hitaan alun jälkeen kuitenkin aivan mukavaa läpi kauden ja koska kovilta helteiltä vältyttiin, saatiin kala tasaisesti läpi kauden. Myös pahimmat ruuhkat puuttuivat juhannuksen jälkeen ja opaskeikkaa oli erittäin mukavaa vetää väljällä joella. Ottipaikkoihin pystyy aina keskittymään paremmin ja yksittäisen kalastajan saalisodotus nousee, kun joella saa pyytää rauhallisissa olosuhteissa. Kausi on monin tavoin myös kalapaikkojen ja ottivieheiden suhteen ollut erilainen, kuin edellliset 3-4 lohikesää. Kesä-heinäkuussa päänousun aikaan Naamisuvannolta saatiin kalaa huomattavasti paremmin alasuvannolta Perkkiön niemen edustalta ja jokisuulta, verrattuna perinteisiin nousukalan paikkoihin Lastenväylällä, Kieksiäisniemessä tai vaikkapa laavunrannassa. Kauden edetessä Kieksiäisniemen viereisen karin laita nousi ottipaikaksi parhaasta päästä, mutta Lastenväylä on pysynyt ihmeen hiljaisena läpi kauden. Toki yksi megaluokan kojamo näyttäisi pitävän majaansa vaunun kohdilla suuren kiven takana ja se on todennäköisesti antanut lähdöt aika monelle muulle paikalle pyrkivälle kalalle... Elokuulla keskikiven alue on ollut kiistatta suvannon paras ottipaikka ja laavunrannan ja joksiuun välistä on alkanut paukkua tapahtumia myös vanhaan malliin. Tämän kauden trendinä on silti ollut selvästi enemmän ottipaikojen jakautuminen sesongin mukaan, kuin monena muuna kesänä. Kosioniva on sentään toiminut kutakuinkin perinteiseen malliin läpi kesän.

Vieheväreistä punamusta on monen muun kesän tapaan toiminut jälleen hienosti, mutta sävy on siinäkin ollut melko tarkka. Hieman matta tai kulta/kuparipohjainen punainen sävy on ollut toimiva. Joonaksen 831 eli "pertin väri" on silti varmasti ollut meillä koko kauden paras lohiväri. Mustan, kuparin ja punaisen yhdistelmä on pettänyt lukuisia komeita kaloja. Kesäkuulla parsinlankku ja papukaijat olivat niinikään hyviä, samoin perhoissa Den Vanliga, Banana ja erilaiset pumut. Parsinlankku on jatkanut toimintaansa läpi kauden, samoin kupari ja oranssikylkiset kapulat. Sinisen ja vaalean liilan sävyt ovat olleet elokuun yllätyssävyjä tällä kaudella. Perinteisiä mustan ja tummanvioletin värisiä vieheitä selvästi vaaleammat värit ovat pelanneet hienosti. Liekkö osatekijänä elokuun erittäin kirkas vedenväri viimeisen puolentoista viikon ajalla? Pelleissä nousukalalle maistui eirtyisesti hopea ja hopea/tompakki, mutta kauden edetessä patinoitunut kupari on löytynyt yhä useammin lohen leukaperistä. Nousukalan aikaan oli huomionarvoista myös se, että jo kylmän veden aikaan eli perinteiseen vaappuaikaan, perhoa soutaneet veneet saivat erittäin hienoja saaliita. Kaiken kaikkiaan kauden voisi summata niin, että tällä kaudella on tarvittu ehkä vielä hieman tavallistakin enemmän luovaa hulluutta ja rohkeutta vieheen ja kalapaikkojen valinnan suhteen. Joki on silti jälleen kerran palkinnut ahkerat yrittäjät.

Yksi heistä oli jälleen kerran Tuomas, joka tuli yritysporukan kanssa viettämään kauden viimeistä lohiviikonloppua. Porukan kalastus sujui kaiken kaikkiaan mukavissa merkeissä ja veneissä kävi useita nättejä kaloja, vaikka oppaat saivatkin kovissa tuulissa repiä hieman tavallista kovemmin airoista. Erityisen kovaan kuntoon on loppukaudesta yltynyt Santeri, jonka jokainen veneen käännös näyttää tällä hetkellä enteilevän lohen tärppiä. Perjantai-iltana Santeri lähti iltapäiväsoutuun Tuomaksen kanssa. Pelkkä Tuomaksen tulo napapiirin pohjoispuolelle saa lohet liikkeelle merellä asti, kuten pojat jo alkuviikosta arvelivatkin... Miskan veneessä Samuli oli juuri päässyt väsyttämään ensimmäistä Itämerenlohtaan, kun kaunis kossi tarjosi kokoonsa nähden yllättävän paljon viihdettä. Santeri tiukensi otettaan airoista, kohensi hieman "pertin värin" uintia ja alkoi laskeutua kohti laavunrantaa. Hienon manööverin keskeytti laitavavan raju taipuminen ja komea syöksy kohti Suomen rantaa. Sitä seurasi hurja syöksy kohti venettä ja Tuomaksen käsi kävi, kuin singeri konsanaan... Kala pysyi kuin pysyikin kiinni ja kohta upea hopeinen hahmo kurottui hyppyyn veneen vierellä. "Nousukala!" pääsi Santerinkin huulilta, kun miehet ihailivat kalan lentoa. Lopulta veneeseen haavittiin upea vasta mereltä noussut noin viiden kilon loppukauden unelmalohi. Santeri jatkoi hurjaa kuntoaan ja souti rakennusliike Hyrkkösen porukkaan kuuluneelle Mikolle vielä illan hämärtyessä toisen nousukalan, jonka pysrtön ja peräevän tyvellä oli vieläpä lohitäitä. Monen muun kalastajan tapaan Hyrkkösen porukka saikin nautiskella koko viikon viiden tähden lohestuksesta monen hienon kalan muodossa. Kohta joki hiljenee kohti lohen kutua. Kannattaa vapauttaa kutuun valmistautuvat tummat asentokalat, mikäli niitä alkuviikolla siimoihin osuu. Viimeisen kerran kireitä siimoja ja nauttikaahan viimeisistä kalastuspäivistä joella. Tälle illalle on ainakin luvassa upea auringonlasku kuulaassa ilmassa. Ensi kesään on vielä pitkä aika!

Kirkas elokuun kaunotar Tuomaksen hellässä huomassa.

-Naamisuvanto-

Mukavaa lohestusta

Vesi nousi viime viikon alussa hieman ja maanantaista keskiviikkoon joella kulki melko paljon heinää. Kelit olivat hyvin vaihtelevia ja alkuviikosta myös etelätuuli tuotti hieman päänvaivaa soutajille. Keskiviikkoiltana vesi taittui laskuun ja eritoten torstaina vesi putosi melko paljon. Tämä pisti kalan liikkeelle ja viikonloppu tarjosi erittäin hienoa kalastusta, kun vavat taipuilivat useissa veneissä. Kossia saatiin edelleen hyvin saaliiksi, mutta myös isommat kalat alkoivat aktivoitumaan ja joella koettiin hienoja onnitumisia, sekä sykettä nostavia karkuutuksia. Pellit pelasivat viime viikolla hienosti. Vaapuista punamustat palasivat framelle ja jopa perinteisesti alkukauden sävynä pidetty parsinlankku anoit pari hienoa kalaa. Pitkään yläsuvanto on antanut kalaa keskisuvantoa paremmin, mutta viime viikolla perinteiset paikat, kuten keskikivi, laavunranta ja jokisuu alkoivat antaa kalaa hyvin. Vedenlämpö on 13 astetta ja olosuhteet kauden viimeiselle täydelle viikolle näyttävät hienoilta.

Saamamiesten iloa elokuun illan hämärtyessä.

-Naamisuvanto-

Elokuun kalastusta

Viikot ovat taas hujahtaneet vauhdilla, kuten koko kesäkin. Elokuu on ehtinyt jo puoliväliin ja vesi on taas viilentynyt 13-14 asteen välimaastoon. Viime viikolla saatiin nauttia oikein hyvästä kalastuksesta, erityisesti kossit kävivät vieheisiin iloisesti. Kalaa tuli niin pellillä, perholla, kuin vaapuillakin. Joonaksen uusi punamusta oli kovaa valuuttaa, samoin kuparinsävyiset pellit. Perhoissa perinteiset punamustat koukkuperhot ja pienet putket pelasivat. Suuriakin kaloja oli kiinni viime viikolla, mutta vain pienemmät lohet taipuivat kuvattaviksi asti menneellä viikolla, saas nähdä, kuinka käy kuluvalla viikolla...

Matka vie taas jokea kohti...

Saku ja uusi kuvauslelu.

Tälle viikolle on lupailtu noin 15-20 asteen päivälämpötiloja, joten kalastuskelit tulevat pysymään otollisina. Sunnuntain ja maanantain välillä vesi on lähtenyt hiljalleen taas nousemaan ja eilen oli roskaa liikkeellä enemmän kuin viime viikolla. Kelit ovat kuitenkin olleet melko kuivia yläjuoksullakin, joten tuskin vedennousu jatkuu pitkään. Lastenväylän riuttat ovat taas 20-30 cm vedenpinnan alla ja keskikiveä ei olla nähty koko kauden aikana. Jo kolmatta kesää peräjälkeen joessa on piisannut kovasti vettä läpi sesongin. Huolimatta noin 41 000 jäävästä kokonaisnousumäärästä, suvannolla näyttäisi taas olevan hyvin kalaa ja varsinkin pienempää lohta on varsin runsaasti. Myös suuremmat kalat alkavat vesien viiletessä aktivoitumaan ja jokunen todella komea asentokala onkin säikytellyt soutajia... Odotettavissa onkin mukavaa lohestusta viimeisen kahden viikon ajalle!

Kaunis kirkas kossi tuo hymyn huulille!

-Naamisuvanto-

Hellettä ja kosseja

Heinäkuun viimeinen viikko meni edellisen tulvaviikon jälkeen täysin toisenlaisissa tunnelmissa, kun helle ja 24-27 asteen päivälämpötilat pitivät Naamijokea otteessaan. Helteisten säiden myötä vesi lähti nopeaan laskuun ja lämpeni myös selvästi. Tämän viikon säät ovat olleet enemmän vaihtelevia ja alkuviikon lämpimien jälkeen myös kaivattuja sateita on saatu jokivarteen. Tällä hetkellä jokiveden lämpötila on 17  asteen tienoilla ja vesi on laskenut niin paljon, että Lastenväylän särkät piirtävät pintaa. Keskikivi on kuitenkin vielä vedenpinnan alla, joten veden korkeus on laskenut nyt melko normaalille tasolle vuodenaikaan nähden.

Talon remonttikin on edennyt pikkuhiljaa kalastuksen syrjässä ja lasitettu terassi saatiin valmiiksi. Pientä viilattavaa ja tekemistä löytyy vielä paljon, mutta ne hommat jäänevät kauden jälkeiseen aikaan.

Mosku ihailee jokimaisemaa terassilla.

Heinäkuun viimeisellä viikolla nousi Naamisuvannolle ensimmäiset selkeät kossiparvet ja 1-3 kilon pikkulohia saatiinkin muutama. Tällä viikolla vaihtelevammat ja hieman viilenneet kelit ovat piristäneet kalan ottia ja erityisesti kosseja on napsunut siimoihin mukavasti. Kattilakosken ohi on mennyt jälleen yli 500 lohenkin päiväparvia ja 40 000 lohen rajan rikkoontuminen on erittäin lähellä. Heinäkuun lopussa pelitti pienet koukku- ja putkiperhot sekä puna-kupari-mustat vaaput, erityisesti Joonaksen väri Nro. 831 eli meille tuttavallisemmin "Pertin väri", joka on saanut nimensä erään asiakkaamme kunniaksi muutama vuosi sitten. Tällä viikolla Pertin väri, punamustat ja kuparin sävyt ovat edelleen toimineet vaapuissa ja kirkas pelti on alkukesän tapaan ollut hieman yllättäenkin  kovaa valuuttaa nousukalalle. Viikonlopulle on luvassa mukavia vajaan 20 asteen lämpötiloja, joten helteet näyttävät olevan ohi ja lupaavissa olosuhteissa voi suunnata toiveikkain mielin joelle.

Pelti on kelvannut nousukalalle.

-Naamisuvanto-