Kalastusta

Kalastusta
Kalaan naamisuvannolle - Tornionjoen ottipaikalle.

lauantai 29. elokuuta 2015

Viimeinen viikonloppu!

Niin se on lohikausi hujahtanut loppusuoralle. Nyt eletään jo viimeistä viikonloppua ja sekin on huomaamatta hiipinyt jo puoliväliin. Pitkän hellejakson jälkeen ilmat ovat viilenneet jo tutumpiin syksyisiin lämpötiloihin. Eilisen hurjan vesisateen jälkeen vedenlämpö on jo laskenut alle 15:n asteen. Kauteen on mahtunut valtavasti tapahtumia, paljon iloisia ilmeitä ja unohtumattomia muistoja. Tänäkin kesänä on nähty ilahduttavan paljon ensikertalaisia, joita lohikärpänen on päässyt puraisemaan. Tämän lisäksi on hienoa nähdä tuttujen lohestajien paluun samaan paikkaan kausi kauden perään. Se on tärkeä osa Naamisuvannon ainutlaatuista tunnelmaa.

Kalamiehen puuhamaa... Opashommissa tarvittavan kalusto määrä on suuri.



Vapoja, vapoja, välineet suojassa varastossa.

Loistavan elokuun ensimmäisen puolikkaan jälkeen helteet hieman hillitsivät kalan tuloa, mutta saalista on silti saatu tasaiseen tahtiin. Kauden loputtua on aika muistella menneitä hieman tarkemmin. Naamisuvanto kiittää asiakkaita ja yhteistyökumppaneita menneestä kaudesta! Kireitä siimoja kaikille viimeiselle parille päivälle!

Miehiä myhäilyttää iltahämärässä.


Naamisuvanto

lauantai 15. elokuuta 2015

Perholomalla

Vietimme viime viikon vaihteesta alkuviikkoon muutaman päivän perhovavan varressa kauniin Lainiojoen varrella. Reissu oli jo perinteeksi muodostunut pieni irtiotto Naamisuvannon pyörittämisestä ja opastamisesta. Kalastelimme yhteistyökumppanimme Lars Munkin vesialueilla Onka-poolilla ja Son 2:lla. Leiri on suoraan Onka-poolin yläpuolella upeiden kallioiden päällä ja sieltä löytyy kaikki tarvittava safaritelttoineen ja hyvin varustellun tulipaikan muodossa. Pääsimme nauttimaan hienoista ilmoista ja upeista elokuun usvaöistä. Kalastus ei ollut niin helppoa, kuin viime vuonna samassa paikassa, mutta muutama lohi kävi kuitenkin kuvattavana ja tuomassa vielä leveämmät hymyt naamoille. Kysykää tarjous perhokalastuksesta, niin viemme teidät Ruotsin puolelle upeille poolialueille tai lähialueidemme hienoille koskille.


Elokuinen yö parhaimmillaan, usva nousee jokilaaksoon.

Leiriruoka oli maukasta.

Saku tähyää kohti ottipaikkoja

Saku heittää upeassa auringonpaisteessa.

Miska ilta-auringossa.



perjantai 14. elokuuta 2015

Hienoja hetkiä

Paljon on vettä virrannut Väylässä sitten viimeisimmän blogipäivityksen. Edellisen kirjoituksen jälkeen on tapahtunut paljon, on nähty monta hienoa lohenottia ja koettu monta ikimuistoista hetkeä joella. Viimeksi kuluneet pari viikkoa ovat tarjonneet kauden parasta lohenkalastusta. Olosuhteet ovat erinomaiset. Vesi on viileää, 13-14 astetta ja se on edelleen vuoden aikaan nähden korkealla. Kuun ensimmäisenä viikonloppuna nousi kova tulva ja vaikka vesi on sittemmin laskenut, on se tapahtunut melko hitaasti. Vesi on myös kirkastunut ja roskaa ei enää kulje vedessä juuri ollenkaan. Kuten jo aiemmissakin päivityksissä on tullut mainittua on kossia eli pikkulohta ollut liikkeellä erittäin paljon. Viimeisen parin viikon saalis onkin koostunut enimmäkseen kirkkaista ja hyväkuntoisista kosseista. On sekaan mahtunut toki myös muutamia suurempia kaloja ja onkin odotettavissa, että suurten kalojen ottihalut paranevat entisestään jäljellä olevien kahden ja puolen viikon aikana.

Lohimiehen urat alkoivat Jarilla ja Ollilla komeasti.

Sateinen kesä on tarjonnut monta upeaa sateenkaarta Väylän katoksi.

Tornionjoen lohikuninkuus ratkottiin perinteiden mukaisesti elokuun ensimmäisenä viikonloppuna. Vesi nousi kilpailun aattona tulvaan ja oli valtavan roskaista. Tällä oli luultavasti suuri vaikutus kilpailun hieman heikohkoon kalan tuloon. Kilpailu käytiin entiseen malliin kaksi päiväisenä ja kilpailualue oli totutusti Lappeasta Pellon Puruskosken niskalle. Ensimmäinen osuus kalastettiin lauantaina iltapäivällä kello 16:sta ilta yhdeksään. Toinen osuus ongittiin sunnuntaiaamuna. Meidän porukan osalta kilpailu sujui suotuisten tähtien alla, sillä Petrin herkkä ote airoista ja valtava paikallistuntemus saivat nätin marjaskalan puraisemaan vaappua. Miska ei onnistunut täysin tupeksimaan vapamiehenä ja kala saatiin onnellisesti veneeseen. Sitten lähdettiin Jouttensuvannolla olleeseen kilpailukeskukseen ihmettelemään muiden kilpailijoiden edesottamuksia ja punnitsemaan kalaa. Kävi ilmi, että kala oli lauantaipäivän suurin, joskin Nousiaisen veljekset hengittivät tiukasti niskaan vain puolisen kiloa pienemmällä kalalla. Petrin ja Miskan kalalle kertyi painoa 7,35 kg. Sunnuntai tarjosi enemmän kaloja, kuin lauantai ja lopulliseksi lohimääräksi kilvassa tuli 13. Vastoin kaikkia ja myös miesten omia odotuksia kukaan ei kuitenkaan onnistunut saamaan suurempaa kalaa. Niinpä Petri ja Miska kruunattiin Väylän lohikuninkaiksi 2015 ja kiertopalkinto lähti vuodeksi Naamisuvannolle. Osallistujia kilpailussa oli tänä vuonna noin 140. Kilpailun tulokset näet tästä:
http://www.naamisuvanto.net/kuvat/kalaan/saadut_kalat/2015/lohikuninkuus_2015.pdf

Kohti seuraavaa laskua...
Tuomo ja Antti kannattelevat nättejä kosseja.

Kilpailuviikonlopun jälkeen vesi lähti pikkuhiljaa laskuun ja viime viikko tarjosikin monta hienoa hetkeä vieraillemme. Monen upean hetken joukosta nousee kuitenkin päällimmäisenä mieleen Heinäsen perheen unohtumaton kalastuspäivä viime viikon tiistaina. Olen varma, että myös koko perhe tulee muistamaan tuon päivän pitkään, luultavasti läpi elämän. Päivä alkoi heti upeasti, kun perheen isän lohiennätys meni opastetulla soudulla uusiksi. Komealla kojamolla oli painoa reilut viisi kiloa. Tätä seurasi koko perheen voimin ongitut harrit ja pari kaunista taimenta Naamijoesta (taimen rauhoitettu koko vesistössä). PARAS oli kuitenkin vasta edessä. Illalla koko porukka lähti yhdessä soutamaan. Veneessä oli tunnelmaa, kun isä, äiti ja kaksi lasta olivat kaikki yhdessä joella. Tunnelma kohosi kuitenkin entisestään, kun keskivapa taipui rajusti... Hetkessä siimaa oli ulkona yli 200 metriä. Kun muut siimat oli kelattu ylös alkoi armoton väsytystaistelu. Poika piti vapaa jonkin aikaa, mutta joutui toteamaan vedon liian kovaksi. Tämän jälkeen isä siirtyi väsyttämään ja äiti soutamaan. Lopulta yli tunnin väsytyksen jälkeen upea kojamo saatiin nostettua ylös rannassa. Upea koukkuleuka oli 116 cm pitkä ja painoi 13,5 kg. Naamisuvanto onnittelee koko perhettä! Viime viikosta pitää mainita myös Onnisen porukan upeat neljä kalaa ja Siiroloiden hieno lohidebyytti kolmen kauniin kossin myötä.
Koko perheen onnea!



Naamisuvanto