Airot ja Ari, mikä pari

Heinäkuun kolmatta täyttä viikkoa on vietetty viileissä ja sateisissa oloissa. Hurja tulva on nostanut vedenkorkeutta Väylässä viikon takaisesta noin metrin verran ja se on laittanut heinää ja muuta roskaa liikkeelle. Veden lämpötila on laskenut 12 asteeseen. Kalaa on tällä viikolla kulkenut Kattilakosken ohi vielä noin 500 kalan päivätahtia, joten piristystä tuli nousumäärissä edelliseen viikkoon nähden. Roskan kulku on kuitenkin sotkenut kalastusta, kuten varmasti moni lohimies tietääkin. Nyt vesi on ainakin hetkellisesti lähtenyt laskuun ja pojat saivatkin juuri nätin peltikalan. Jos vesi jatkaa laskuaan, voidaan illasta ja sunnuntaista odottaa mukavia.

Kesä on vierähtänyt supernopeasti ja moni suunnitteilla ollut homma itse kalastuksen ulkopuolella on jäänyt toteuttamatta. Meitähän on siis tällä kaudella viisi kalastusopasta Naamisuvannolla. Vanhan porukan Petrin, Santerin ja Miskan lisäksi Isak liittyi remmiin perho-oppaaksi viime kaudelle. Soutuhommissa on ansioituneesti nähty jälleen myös perheen nuorimmainen Saku, vanhin poika Samuli ja  jokapaikanhöylänä tällä kaudella työskennellyt Santtu Peltonen eli Sane. Tällä kaudella on kunnia esitellä Savon lahja lohensoudulle ja uusi jäsen loistavaan tiimiimme, Ari Nuora. Ari on kokenut ja intohimoinen lohensoutaja ja mainio seuramies. Hän aloitti lohestusuransa todenteolla 2000-luvun alussa, ensin Simojoella heittäen ja siirtyen sitten nopeasti soutukalastukseen Väylälle. Ari on perheineen kulkenut pitkiä aikoja täällä Naamisuvannolla kalassa ja on muutamalla kaudella jo elokuussa autellut meitä kiireaikoina ja soutanut muutamia opaskeikkoja. Tälle kaudelle Ari sai anottua leipätyöstään fysioterapeutin hommasta lohikaudeksi vapaata ja hän on ollut kesäkuun alusta alkaen Naamisuvannon opasporukan täysivaltainen jäsen. Arin kaverina kesää on viettänyt myös hänen poikansa Valtteri, joka on Sakun paras ystävä, yhdessä pojat ovat viihdyttäneet vieraita ja kalastaneet kovasti koko kesän. Työtaustastaan johtuen Arin hommiin kuuluu, myös oppaiden äärimmäisten herkkien lihasten hieronta ja ravistelu, jotta kaikki miehet pysyvät pelikunnossa. Arin kavalkaadiin kuuluu myös maagisen tarkka silmäpuntari, jolla hän on punninnut monet lohet jo ennen puntarille pääsyä.

Arktiset vedet kävivät kylässä. Vasemmalla vapamies Jyri ja oikealla jäätävää soutua esittänyt Ari.

Palataan vielä hetkeksi kesän alkuun... Tälläkin kaudella nähtiin perinteinen ensimmäisen soutulohen kilpailu. Myös useita vieraitamme lähti kilpaan mukaan, mutta niin muut oppaat, kuin asiakkaatkin joutuivat nuolemaan näppejään, kun Ari kiskoi venettä höyryveturin lailla dollarinkuvat silmissään. Puolustava mestari Santeri joutui nuolemaan näppejään vaivaisen 14 minuutin takia, mutta kilpailu on kovvoo hommoo, kun Savosta tuulee... Arille siis vielä onnittelut nousulohikisan voitosta ja kireitä siimoja myös loppukaudelle! Kuten naiset ympäri Skandinaviaa toteavat Ari & Tornioriver - I love it!

Mosku tähyää seuraavaan laskuun.

-Naamisuvanto-

Tuulta, tuiskua, tulvaa, laskuvettä ja taas nousuvettä...

Olosuhteet joella ovat vaihdelleet viimeisen puolentoista viikon kuluessa kovasti. Heinäkuun ensimmäinen täysi viikko alkoi vedenlaskulla ja melko mukavissa olosuhteissa. Sen jälkeen keskelle viikkoa osui rajuilma, kun tuuli tuiversi hurjasti, lämpötila painui 3 asteeseen ja satoi rännän sekaista vettä. Joella käytiin siitä huolimatta, joskin keskiviikon soutu jäi laavunrannan poukaman hieromiseen ja kesti ainoastaan vajaat kaksi tuntia. "Ikimuistoinen elämys", kyydissä ollut Juha hihkaisi rantaan päästyämme.

Kun keli on joella kova...

 Kalaakin saatiin heinäkuun ensimmäisellä viikolla melko mukavasti torstain oltua kalatapahtumien muodossa viikon 27 huippupäivä Naamisuvannolla. Torstain kruunuina olivat muun muassa Arin ja 10-vuotiaan poikansa Mikaelin sitkeän yrityksen palkinto, kun he onnistuivat Petrin soutaessa saamaan kauniin reilun kuuden kilon kalan ja nuoren Viktor-pojan ensimmäinen lohi, upea 9,6 kiloinen kojamo. Miska souti venettä, jossa venekuntana olivat lisäksi Heinäsen Mikko poikansa Vilin kanssa. Veneestä ei tunnelmaa puuttunut, vaikkei tilaa liikaa ollutkaan... Heinäsille osui myös pari muuta hopeista kaunokaista, joten viikko oli porukalle enemmän kuin onnistunut. Loppuviikolla rajut sateet ylävirrassa alkoivat näkyä, kun joenpinta nousi puolisen metriä. Tämä vaikutti myös pyytämiseen, kun roskaa lähti liikkeelle. Viikonlopun vieraille osui silti muutama unohtumaton hetki hopeisen torpedon vinkuttaessa siimaa.

Upea nousulohi ja saamamiesten onnea! Tuolta tuntuu ensimmäisen lohen saaminen.

Menneellä viikolla kelit jatkuivat vaihtelevina. Vesi laski viikon alkupuolella tasaisesti ja oli jo tämän kesän alhaisimmassa korkeudessa Naamisuvannolla. Keskikivi häämötti ja lastenväylän särkät olivat enää noin 20 cm vedenpinnan alla. Viikonlopun sateet Ruotsin vuorilla käänsivät veden korkeuden jälleen jyrkkään nousuun ja nyt heinäkuun kolmannen täyden viikon alkaessa vesi on noussut yli puolimetriä viime viikon torstailta. Vesi on lämpimien öiden ansiosta lämmennyt edellisistä viikoista, mutta on edelleen kalastukseen suotuisat 14,5 astetta.

Mennyt viikko oli kalastuksellisesti Naamisuvannolla ja lähialueilla kaksijakoinen. Alkuviikko alkoi erinomaisesti ja erityisesti tiistai-ilta tarjosi onnekkaille vesillä olleille upeita elämyksiä. Santeri souti Viitaloille pitkäaikaisen unelman täyttymyksen, kun kymppikerhoon pääseminen oli vihdoin tosi asia. Upealla ja kristallinkirkkaalla kojamolla painoa oli 10,5 kiloa. Ilta kuitenkin kiihtyi entisestään... Sirpa onnitui saamaan miehensä Markun kanssa ensimmäisen lohensa, kauniin 5 kiloisen ja myös Koivulahtia lykästi kirkkaan nousukalan muodossa. Sirpalle ehdottomasti pisteet kesän parhaasta tuuletuksesta ja kovimmasta huudosta kalan saannin jälkeen! Illan ja koko lohiviikon kiistattomat kuninkaat Naamisuvannolla olivat kuitenkin Pursilan veljekset Mika ja Juha. Ensin maananataina herrojen ennätys parani vajaaseen kuuteen kiloon, mutta tiistai-iltana peltivapa notkahti keskikiven yläpuolella rajusti. Joonaksen kupari-mustaan peltiin tarttui mahtava montun valtias, jonka taltuttamisesta ei tilanteita puuttunut. Lopulta miltei tunnin jälkeen miehet onnistuivat mahduttamaan kalan haaviin kaukana alasuvannolla ja iloiset huudot kaikuivat pitkin suvantoa. Huikea kojamo oli kauden suurin kala Naamisuvannolta toistaiseksi, painoa 16,5 kg ja pituutta 119 cm. Isot onnittelut vielä saamamiehille! Keskiviikko ja torstai olivat hiljaisempia, kun nousumäärät hiipuivat. Viikonloppuna kalastus kuitenkin piristyi ja kirkkaita kahden merivuoden kaloja osui siimoihin taas mukavasti.

Pursiloiden ensimmäinen...

Vesi on siis jatkanut nousuaan ja roskaa on varmasti liikkeellä alkuviikosta. Vapamieheltä kysytään taas ahkeruutta, kun siimoja pitää tarkistaa. Toisaalta perhokalastukselle vedennousu tekee hyvää. Sääennusteet ennustavat viileää viikkoa, joten vedenlämpö tullee pysymään kalastukseen erittäin hyvänä. Myös kalamäärä on kääntynyt taas lupaavaan nousuun ja 30 000 lohen rajapyykki on nyt ohitettu tälle kaudelle. Edellinen päivitys 823 lohta ohi Kattilakosken lauantaina, lupaa alkuviikolle hyvää. Kireitä siimoja Naamisuvannon vieraille ja lohenkalastajille pitkin jokivartta!

Naamisuvannon värit.

-Naamisuvanto-

Nousukalan aikaa

Kesäkuu vaihtui jo heinäkuuksi ja lohikausi lähestyy jo puoliväliä. Kova tohina on pitänyt blogin ja saalistilastomme liiankin hiljaisina. Siispä on aika päivittää hieman kuulumisia väylän varresta ja erityisesti Naamisuvannolta.

Lohennousu käynnistyi tänä vuonna hiljaisesti, mutta juhannusviikonloppuna nousumäärät alkoivat vihdoin kasvaa ja viime viikon alussa miltei 3000 lohta ui parhaana päivänä Kattilakosken ohi. Olosuhteet viime viikon alussa olivat myös erittäin otolliset, kun vedenlämpö oli 11 astetta ja vesi laskussa ja kirkasta. Juhannuksen jälkeinen maanantai-ilta tarjosikin toistaiseksi kauden upeinta lohestusta, kun ensimmäiset isot lohiparvet saavuttivat Naamisuvannon. Miltei kaikissa veneissä vavat taipuivat ja komeita kaloja nousi veneeseen, vaikka toki kirveleviä karkuutuksiakin koettiin. Maanantain ja samalla koko viikon upeimmasta lohesta vastasivat vieraamme Seppo ja Ismo, jotka pääsivät Miskan kanssa kokemaan mahtavan väsytystaistelun Teikosuvannon monttuvaltiaan kanssa. Lohta nousi tuona iltana Karttulannivan niskalle kiihtyvään tahtiin ja selkeästi jo asentopaikan ottanut hopeaohjus kävi möyrähtämässä pinnassa useaan otteeseen. Lopulta Vanliga-perho oli lohelle liikaa ja se otti aivan Ruotsin ranna penkalta kiinni. Seurasi huima yli 300 metrin syöksy alavirtaan nivan voimakkaan virran avustamana. Nivan puolivälissä kala saatiin jo 4 metrin päähän, mutta se syöksyi uudestaan 160 metriä. Lopulta noin puolentunnin kiihkeän pystypainin jälkeen lohi alkoi kaarella veneen vieressä ja se nostettiin onnellisesti veneeseen nivan jälkeisen veneenlaskuluiskan alapuolella. Tuuletukset saattoivat alkaa...

Ismon ja Sepon iloa ennätyksen siirryttyä uusille lukemille.

Viikolla oli muitakin hienoja lohestuspäiviä ja erityisesti iltoja, sillä jostain syystä kaloja tuntui liikkuvan parhaiten ilta- ja yöaikaan. Suurin osa saalislohista oli khden merivuoden kaloja, mutta viikolle osui myös muita yli kympin kaloja ja Arin ja Tuomaksen pitkä väsytys, joka päättyi veturin irtoamiseen 45 minuutin ja parin henkeäsalpaavan hypyn jälkeen. Täytyy myös mainita jokakesäisen vieraamme Raimon upean putken jatkuminen, hän on edelleen saanut lohen joka reissullaan ja tämän viikon tekee erityiseksi se, että kaikki 3 hienoa lohta tulivat samalla vaapulla.Viikolla nähtiin tuttujen vieraiden lisäksi myös kokenut debytantti, kun 68-vuotias Jean-Pierre Ranskasta tutustui Tornionjoen kalastukseen rannalta perholla. Isakin mainion opastuksen ansiosta viikolle mahtui kaksi kaunista Itämeren vaeltajaa.

Tuomas ja upea nousukala.

Nousukäyrät ovat kääntyneet laskuun, mutta vielä on aikaista ennakoida, onko kyseessä pidempi trendi vai onko esimerkiksi kullepyynti vaikuttanut kalojen määrään ja nousuhalukkuuteen. Ruotsissa nostettiin kiintiöiden täytyttyä rysät jokisuulta, joten toiveisssa on, että jokeen riittäisi vielä tulijoita. Ainakin kossivuodesta on povattu hyvää, joten jäämme mielenkiinnolla seuraamaan, mihin suuntaan lohikausi 2017 kehittyy. Kalastus jatkui joka tapauksessa hyvänä läpi viikonlopun, vaikka vesi nousi ja lämpenikin hieman. Tällä hetkellä vesi on taittunut taas laskuun ja lämpötila on 13,5 astetta. Soutuolosuhteet ovat siis liki optimaaliset tällä hetkellä. Tänään on sadellut ja tuullut kovasti, mutta nyt keli näyttää Naamijokitörmällä hienolta. Pojat tulivat vieraiden kanssa joelta kahden nätin nousukalan kanssa, joten lienee aika suunnata omatkin askeleet jälleen mahtavan virran äärelle.


-Naamisuvanto-